Mitäs jos antaisit osallistua?

Työyhteisöjä ja niiden jäseniä on monenlaisia. Toiset osallistuvat, toiset käyttävät energiansa osallistumista esittäessään ja sitten on aina niitä, joita ei vain kiinnosta. Jos osallistuminen oman työyhteisösi asioihin ei todellakaan kiinnosta, tarttisko tehdä jotain? Missään työpaikassa ei muuten ole pakko olla loputtomiin jos ihan oikeasti ottaa niin paljon päähän.

Jonkintasoista marinaa löytyy joka paikasta. Ratkaisevaa kuitenkin lienee se, tuottaako se tulosta. Pelkkä mariseminen ilman osallistumista ja omaa panosta tuskin koskaan. Sen sijaan, että keskittää energiansa kahvihuoneen nurkassa marisemiseen ja kuppikuntien ylläpitoon, voisi olla virkistävä vaihtoehto yrittää toisenlaista lähestymistapaa ja yrittää oikeasti osallistua. Enkä nyt tarkoita sitä ”rakentavaa” lähestymistapaa, jossa lähetellään negatiivissävytteisiä sähköposteja sinne tänne ja ollaan niin oikeassa, että.

Parhaita keinoja teilata osallistuminen on ylikorostunut reviiriherkkyys. Oma tontti on oma tontti ja edes sen reunalle on turha yrittää kenenkään ideoineen astua. Reviiriherkkyydestä on hankala löytää mitään positiivista työyhteisön kehittymisen näkökulmasta. Usein reviirin puolustamiseen taustalla lienee ihmiselle ominainen ajatus siitä, että ’jos toi tulee ja tekee tän paremmin niin mitä mulle sitten käy’. Tätä harva myöntää ääneen mutta väitän ajatuksen olevan vahvasti reviiriherkkyyden taustalla, ehkä usein tiedostamattomastikin. Tähän väliin yksi työoikeudellinen huomio – pelkkä ”huonous” ei varsinaisesti riitä irtisanomisperusteeksi normaalitilanteessa (koeaikapurun mahdollisuus on toki hyvä tiedostaa). Muilta tulleiden hyvien ideoiden toteuttaminen ei siis suoranaisesti vaaranna työpaikkaasi.

Omasta tontista raivopäisesti kiinnipitäminen estää osallistumisen ja sitä kautta kaiken kehittymisen supertehokkaasti. Onko sillä oikeasti väliä, tuleeko hyvä idea joltain jonka ydintehtävää kyseinen alue ei ole, jos asiat saavat käänteitä parempaan. Jos IT-päälliköltä kumpuaa yllättäen kuningasidea markkinointipuolelle tai tehdastyöntekijältä laskutukseen liittyvä mullistava ehdotus, onko järkevää sivuuttaa se vain siksi, että asian pohtiminen ei kuulu henkilön tehtäviin?

Useimmat työelämän tehtävät eivät ole rakettitiedettä mutta ihmisten kategorisoimista heidän toimenkuvansa perusteella tapahtuu jatkuvasti. Se, että henkilöllä ei ole tohtorin tutkintoa ei useinkaan tarkoita sitä, etteikö häneltä voisi löytyä toimivia, maalaisjärkeen perustuvia ratkaisuja asioiden parantamiseksi. Rakettitiedettäkin toki on olemassa ja toisiin tehtäviin tietysti tarvitaan se tohtorin tutkinto. Osallistumisella tässä yhteydessä en siis luonnollisestikaan tarkoita sitä, että juristin koulutuksella ryhdytään suorittamaan sähköasentajan töitä tai kampaajan papereilla kirurgiaa.

Useampi silmäpari tarkkailee yhtä laajemmin eikä kaikkia asioita kannata tehdä samalla tavalla kuin on viimeisen kymmenen vuotta tehty jos parempiakin ajatuksia on olemassa. Jos ehdotus sattuu olemaan jonkun muun kuin sinun niin onko se niin kamalaa jos homma alkaa toimia paremmin?

Ja vielä villi ehdotus – anna myös kunnia sille kelle se kuuluu. Muiden keksimien hyvien ideoiden esittäminen omina on vaan ihan oikeasti tyhmää.