Totuuksia työnhausta, osa 2

Useimmat yritykset vastaanottavat avoimia hakemuksia. Jätettyäsi avoimen hakemuksen, se jää nimensä mukaisesti avoimeksi ja yleisimmin pidemmäksi aikaa. Jos yhteydenottoa ei kuulu, järkevä hakija ei ala piinata yritystä päivittäisillä tiedusteluilla siitä, onkohan jotain paikkaa tullut avoimeksi. Jos avoimia hakemuksia vastaanotetaan, hakijan on voitava lähteä siitä oletuksesta että niitä myös tarvittaessa käydään läpi. Jos ei käydä, et lopulta voi asialle mitään.

Vaikka onkin melko selvää, että työnhakija hakee töitä useista yrityksistä samanaikaisesti, usein työnantajaa kuitenkin miellyttää jollakin inhimillisellä tasolla idea siitä, että joku haluaa nimenomaan meidän firmaan töihin. Tämän vaikutelman antaminen vesittyy hienosti, kun lähetät avoimen hakemuksen sähköpostilla niin, että vastaanottajakentässä näkyy parikymmentä muutakin vastaanottajaa. Toivomasi vaikutelma siitä, että olet niin haluttu henkilö että kannattaa napata kiinni ennen muita, ei välttämättä välity. Muistisana: piilokopio.

Jos ilmoituksessa lukee ”ei puhelintiedusteluja”, pysähdy hetkeksi pohtimaan ennen kuin ryhdyt salapoliisiksi ja kaivat numerotiedustelusta yrityksen rekrytoijan numeron ja kilautat. Siihen, ettei yritys vastaanota puhelintiedusteluja, on todennäköisesti joku syy. Jos puhelintiedustelut sallitaan, mieti silti vielä ennen kuin soitat. Tämä varma tapa erottua joukosta voi myös erottaa sinut hakijajoukosta hieman toisin kuin olit toivonut. Lue hakuilmoitus vielä kerran. Älä kysy asioita, jotka käyvät jo ilmoituksesta ilmi. Älä kysy tekemällä tehtyjä kysymyksiä tai itsestäänselvyyksiä. Äläkä varsinkaan soita ja kysy onko teillä parkkipaikkaa. Työsuhteeseen liittyvät asiat on ilman muuta selvitettävä ennen sopimuksen tekoa mutta tässä kohtaa prosessia ei vain ihan vielä ole se aika.

Tarinoita elävästä elämästä: ”hei mä soitin vaan sitä, että on mullahan on kyllä matkapuhelinkin vaikka mä laitoin siihen hakemukseen vaan sen lankapuhelimen numeron mutta kyllä tähänkin voi soittaa.” ”Mulle ois tosi tärkeetä saada tää työ siksi, että nyt mulla on vaan osa-aikainen työ ja mä haluaisin tosi paljon kokoaikaisen työn.”

Jos mielessäsi on oikeasti työn kannalta oleellinen ja järkevä kysymys – nyt saat luvan soittaa (mutta edelleen vain, jos puhelintiedustelut on sallittu). Yllättävän monelle tuntuu muuten olevan hankalaa esitellä itseään puhelun aluksi, joten sovitaan että aloitetaan sillä esittäytymisellä.

Hakemuksen perillemenon varmistaminen on myös jokseenkin hatara peitetarina soittamiselle. Nykyaikainen sähköpostisysteemi tai sähköinen rekrytointijärjestelmä kyllä ilmoittaa, mikäli osoite on virheellinen tai hakemus ei ole mennyt perille. Jos kuitenkin vietät unettomia öitä tämän vuoksi, kysymyksen luonteen huomioiden sähköpostikysely on soittoa suotavampi vaihtoehto. Todettakoon, että yritys joka haluaa huolehtia maineestaan sekä mahdollisista tulevaisuuden tekijöistään, kuittaa ilman eri pyyntöä hakemuksen perille tulon jollakin tapaa ja informoi hakijoita myös mahdollisista viiveistä tai muutoksista rekrytointiprosessissa.

Jos nämä asiat tuntuvat sinusta itsestäänselvyyksiltä, voit onnitella itseäsi. Olet ymmärtänyt jotain, jota hämmästyttävän moni muu ei ole.

Jatkuu seuraavalla kerralla haastattelun merkeissä…

Totuuksia työnhausta, osa 1

’Soita perään kun olet lähettänyt hakemuksen, esitä kysymyksiä, saavu ajoissa, pistä puku päälle, älä kerro palkkatoivetta koska on parempi että voit keskustella siitä kasvotusten, kerro harrastuksistasi…’ nämä vinkit lienee jokainen työtä joskus hakenut saanut jotain kautta eteensä. Osa totta, osa väärin tulkittuna aivan täyttä puppua.

Ajattele asiaa työntekijää hakevan yrityksen kannalta. Jos tehtävä on sellainen, että siihen oletettavasti tulee satoja hakemuksia, ei yrityksessä välttämättä ole sellaista resurssia joka voisi lukea jokaisen hakemuksen sanasta sanaan. Tosielämässä hakemuksesta haetaan tiettyjä asioita, joista parhaan vinkin saat kun todella luet (etkä vain vilkaise) hakuilmoituksen. Jos ilmoituksessa edellytetään jotakin, ominaisuus on hakijalta myös löydyttävä. Älä piilottele puuttuvia ominaisuuksiasi, liian monta vastaamatonta kysymystä on nopein tie mappi ö:hön. Terve järki kannattaa olla matkassa. Tarinoita elävästä elämästä: tehtävään x haettiin henkilöä, jolla on sairaanhoitajan koulutus. Hakemus: ”minulla ei ole sairaanhoitajan koulutusta mutta äitini on hoitaja ja isäni lääkäri, joten olen nähnyt paljon potilastyötä”. Mitä luulet, kuinka kävi?

Jos ilmoituksessa kerrotaan että jotakin ominaisuutta arvostetaan tai se luetaan eduksi, ei vaatimus ole ehdoton. Jos ominaisuus sinulta kuitenkin löytyy, kerro se selvästi.

Kun ilmoituksessa pyydetään palkkatoivetta, älä hyvä ihminen jätä sitä kertomatta vaikka mikä hakuopas väittäisi mitä. Tilanteessa, jossa hakemuksia on 200, on yleensä potentiaalisia hakijoita jo valmiiksi monta. Ne hakijat, jotka ovat osoittaneet sisälukutaitonsa ja ilmaisseet pyydetyt asiat hakemuksessaan, ovat varmasti vahvemmissa asemissa kuin ne, jotka kirjoittavat loppuun ”keskustelen mielelläni palkkatoiveesta haastattelussa.” Ihan totta, ei näin. Vaikka kuinka olisit itse varma siitä, että palkkatoiveesi on realistinen, ei hakemusta lukeva henkilö voi mitenkään sitä tietää. Kukaan ei halua käyttää aikaansa haastattelemalla henkilöä, jonka palkkatoive osoittautuu haastattelun lopuksi sellaiseksi ,ettei edes neuvottelemalla ole mitään mahdollisuutta päästä sopimukseen. Tarinoita elävästä elämästä: avustavaluonteinen tehtävä jonka palkkataso noin 2000 – 2300 €/kk. Palkkatoivehaitari hakemuksissa: 1500€/kk – 6800€/kk.

Kovin paljon parempi idea ei ole kirjoittaa hakemukseen palkkatoiveen olevan sen ja sen liiton suositusten mukainen. Harva rekrytoija lähtee tutkimaan liittojen suosituksia tai laskemaan ansioluettelostasi opintopiste- tai työkokemusmääriä verratakseen niitä suositustaulukkoon. Puhumattakaan siitä, että kyseiset suositukset harvoin vastaavat todellisuutta. Vaikka miten hyvillä papereilla korkeakoulusta tultaisiin, nollan päivän työkokemuksella toimistoassistentin tehtävään harvoin kannattaa hakea 3300 euron palkkatoiveella.

Sitten ne harrastukset. Hakemus on tarkoitus pitää ytimekkäänä ja helppolukuisena. Harrastuksistasi saat tietysti mainita mutta jos haettavaan tehtävään ei sisälly eläinliitteisiä tehtäviä, ehdotan että mietit vielä uudelleen ennen kuin laadit puolen sivun mittaisen tekstin kissanhoitoharrastuksestasi. Jos harrastus kuitenkin liittyy haettavaan tehtävään, voi tieto joskus olla myös oleellinen.

Jatkuu seuraavalla kerralla...

Rikas mies jos oisin

Kovin usein ei kuule kaverin sanovan olevan tyytyväinen palkkaansa tai työnantajan tarjoamiin työsuhde-etuihin. Ihmisluonnossahan se on, että aina pitää saada lisää mutta välillä kannattaisi tehdä tilanteesta todellinen arvio. Totta on, että joku voi päätyä arvion jälkeen siihenkin, että palkka on surkea eikä mitään etuja ole. Mutta useampi ehkä yllättyy. Ovatko saamasi etuudet muuttuneet matkan varrella itsestäänselvyyksiksi, joita et osaa enää arvostaa?

Saatko lounasseteleitä tai muunmuotoista lounasetua, tarjoaako työnantajasi mahdollisuuden käyttää kuntosalia tai liikuntavuoroja, jumppaatko liikuntaseteleiden turvin tai kuittaat teatterilippusi kulttuuriseteleillä, käytätkö työnantajan loma-asuntoa, tarjoaako työnantajasi aamiaista tai kenties päivittäiset kahvit ja hedelmät, ajatko ehkä työsuhdepolkupyörällä tai vilautat bussissa työsuhdematkalippua. Jos lapsesi sairastuu, saatko ehkä hoitajan kotiin tai jos itse sairastut, marssitko työnantajan maksamalle lääkärille ja saat ehkä vielä lääkkeetkin samaan syssyyn. Kuitataanko silmälasi- tai hammaslääkärilaskusi sairaskassasta tai hartioiden jumiutuessa hoidatatko itseäsi hierojalla tai fysioterapeutilla työnantajan piikkiin. Ajat ehkä työnantajan autolla päivän päätteeksi työsuhdeasuntoosi, soittelet iltapuhteiksi kavereille työnantajan puhelimella tai surffaat kotona työnantajan ylläpitämällä koneella ja nettiyhteydellä. Voit olla oikeutettu alennuksiin työnantajan tuotteista tai palveluista tai työnantajasi on solminut muiden tahojen kanssa alennuksia, joihin olet työsuhteesi perusteella oikeutettu. Saatatpa olla myös bonusjärjestelmän piirissä (hyvästä tuloksesta palkitseminen on tietysti jopa suotavaa) ja virkistäytyä sekä kehittää itseäsi työnantajan laskuun.

Mikään näistä ei ole itsestäänselvyys, sillä kukaan ei velvoita työnantajaasi tarjoamaan näitä etuja. Työkäyttöön toki tarvitaan useimmiten puhelinta ja tietokonetta, mutta niidenkään yksityiskäyttöä ei ole pakko sallia. Osa mainituista asioista on tietysti verotettavia etuuksia mutta rahanarvoisia etuja yhtä kaikki.

Yleinen harhakäsitys on, että työnantajan on pakko tarjota työntekijöilleen sairaanhoidollisia palveluja työterveyshuollossa. Tämä on vain hyvin suppeasti totta, sairasvastaanottoa ei nimittäin ole pakko tarjota puhumattakaan erikoislääkäritasoisesta hoidosta. Lakisääteisyys koskee ennaltaehkäisevää toimintaa johon vaikkapa flunssan hoitaminen ei suinkaan automaattisesti kuulu.

Lista jatkuu asioilla, jotka voivat perustua työehtosopimukseen jolloin niihin on oikeus – mutta oikeutesi niihin syntyy siitä, että olet työnantajallasi töissä. Pekkaset tai pitkät palkalliset sairasjaksot eivät ole kaikkien ulottuvilla, kaikki eivät saa palkallista vapaata merkkipäivinään tai osta Kreikan matkaa lomarahoilla. Palkan lisäksi monet meistä nauttivat rahanarvoisista eduista, joiden arvostaminen helposti unohtuu, koska niihin on totuttu.

Työtyytyväisyys on kokonaisuus, johon tulisi liittyä muutakin kuin palkka ja edut. Huikeatkaan edut eivät kannattele loputtomiin, jos muuten potkitaan päähän. Seuraavan kerran katsellessasi naapurin uutta työsuhdeautoa orastava viherrys kasvoillasi… TIME OUT! Oliko se nyt niin että kaikki on sitä miltä se näyttää eikun miten se nyt meni?

Oma maa mansikka

Oletko joskus sortunut vähättelemään toisen osaston tai yksikön osaamista tai työtahtia? Jos jokin menee pieleen, niin sehän johtuu siitä, että eihän ne siellä muutenkaan mitään tee tai osaa. Toista se on meidän osastolla, me tehdään aina kaikki tehokkaammin kuin kukaan muu.

Kuka sitten tosiaan tietää (sitä että olettaa tietävänsä, ei nyt tässä lasketa), mitä kaikkea niiden toisten työn sisältöön tosiasiallisesti kuuluu, miten paljon työtunteja pitää kulua mihinkin tai mitä tehtäviä priorisoidaan mistäkin syystä. Etenkin jos kyse on oman osaamisalueen ulkopuolisesta aiheesta, onko mahdollista päätyä luotettavasti päätelmään, ettei toinen käytä aikaansa oikeisiin asioihin? Toisten tehtäviä ei välttämättä tarvitsekaan tietää yksityiskohtaisesti, mutta on hyvä muistaa, että sillä toisellakin osastolla on yrityksen kannalta merkitys, joka tuskin on kokonaisuuden kannalta yhtään toista vähäisempi. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä varsinkaan jos se näyttää siltä vain siksi, ettei itse tarkemmin tiedä.

On hienoa, että ihminen arvostaa omaa työtään ja tehtäväänsä mutta sen nostaminen toisen tehtävän edelle tärkeydessä ei ehkä olekaan niin fiksua. Myyntipäällikkö voi sanoa, että hei minähän ne rahat tähän taloon tuon. Mutta jos ketjua ennen sitä ja siitä eteenpäin ei hoideta oikein, loppuu ne myyjänkin työt ennemmin kuin myöhemmin. Tuotannon väki sortuu sättimään pääkonttorin väkeä ’kun eihän ne siellä mitään kuitenkaan tee’. Mutta jos kukaan ei hoida (aika isoa määrää) asioita tuotannon mahdollistamiseksi, niin ei sinne linjallekaan tarvitse kohta kenenkään tulla.

Seuraa henkilökohtaisen avautumisen osio (ai niin, siksihän mulla tämä blogi on). Ystäväni (terkkuja vaan jos tunnistat itsesi, kyllä mä tykkään susta silti) päästi kerran suustansa lausahduksen, joka meni suunnilleen näin ”joo just niin, henkilöstöhallintohan se onkin yrityksen tärkein voimavara” ja pätkä naurua päälle. Niin, miten sen nyt sitten ottaa. Jos nyt ajatellaan keskikokoista ”tavallista” yritystä, jossa on henkilöstöasioita hoitava yksikkö, niin harvoinpa ne siellä turhaan ovat. Tai no, jos kukaan ei koskaan saa yrityksestä palkkaa tai työsuhde-etuja eikä ketään rekrytoida, perehdytetä tai kouluteta tai henkilöstön hyvinvointia ja kehitystä ylipäätään ajatella, yhtään työsopimusta ei tehdä tai pureta, kukaan ei koskaan irtisanoudu, ei koskaan sairastu, jää lomalle, äitiys- tai isyysvapaalle tai eläkkeelle, kenellekään ei koskaan ylipäätään käy mitään eikä koskaan ole mitään ongelmatilanteita niin eipä kai sitä sitten tarvita kun näyttää vähän siltä, että ei siellä ole ketään töissäkään. En väitä henkilöstöhallinnonkaan olevan muita tärkeämpi palikka vaan yhtä lailla tarpeellinen osa kokonaisuutta. P.S. Harva pomo näitä asioita itse konkreettisesti hoitaa, vaikka hänen kanssaan palkkasi määrästä sopisitkin.

Myönnän itsekin sortuneeni ensimmäisen kappaleen kuvaamaan vähättelyyn. Oikeastaan tajusin asian vasta, kun työskentelin eräässä yrityksessä kolmella eri osastolla. Joka paikassa laulettiin toisesta samaa virttä. Ja joka osastolla sain huomata, että pääsääntöisesti jokainen teki työnsä erittäin hyvin ja parhaansa mukaan. Tuskin päätät aamulla töihin lähtiessäsi, että tänään teen erityisen huonoa jälkeä ja olen niin tehoton kuin suinkin voin.

Mutta ne muut. Ne varmaan päättää aamulla just silleen!