Oma maa mansikka

Oletko joskus sortunut vähättelemään toisen osaston tai yksikön osaamista tai työtahtia? Jos jokin menee pieleen, niin sehän johtuu siitä, että eihän ne siellä muutenkaan mitään tee tai osaa. Toista se on meidän osastolla, me tehdään aina kaikki tehokkaammin kuin kukaan muu.

Kuka sitten tosiaan tietää (sitä että olettaa tietävänsä, ei nyt tässä lasketa), mitä kaikkea niiden toisten työn sisältöön tosiasiallisesti kuuluu, miten paljon työtunteja pitää kulua mihinkin tai mitä tehtäviä priorisoidaan mistäkin syystä. Etenkin jos kyse on oman osaamisalueen ulkopuolisesta aiheesta, onko mahdollista päätyä luotettavasti päätelmään, ettei toinen käytä aikaansa oikeisiin asioihin? Toisten tehtäviä ei välttämättä tarvitsekaan tietää yksityiskohtaisesti, mutta on hyvä muistaa, että sillä toisellakin osastolla on yrityksen kannalta merkitys, joka tuskin on kokonaisuuden kannalta yhtään toista vähäisempi. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä varsinkaan jos se näyttää siltä vain siksi, ettei itse tarkemmin tiedä.

On hienoa, että ihminen arvostaa omaa työtään ja tehtäväänsä mutta sen nostaminen toisen tehtävän edelle tärkeydessä ei ehkä olekaan niin fiksua. Myyntipäällikkö voi sanoa, että hei minähän ne rahat tähän taloon tuon. Mutta jos ketjua ennen sitä ja siitä eteenpäin ei hoideta oikein, loppuu ne myyjänkin työt ennemmin kuin myöhemmin. Tuotannon väki sortuu sättimään pääkonttorin väkeä ’kun eihän ne siellä mitään kuitenkaan tee’. Mutta jos kukaan ei hoida (aika isoa määrää) asioita tuotannon mahdollistamiseksi, niin ei sinne linjallekaan tarvitse kohta kenenkään tulla.

Seuraa henkilökohtaisen avautumisen osio (ai niin, siksihän mulla tämä blogi on). Ystäväni (terkkuja vaan jos tunnistat itsesi, kyllä mä tykkään susta silti) päästi kerran suustansa lausahduksen, joka meni suunnilleen näin ”joo just niin, henkilöstöhallintohan se onkin yrityksen tärkein voimavara” ja pätkä naurua päälle. Niin, miten sen nyt sitten ottaa. Jos nyt ajatellaan keskikokoista ”tavallista” yritystä, jossa on henkilöstöasioita hoitava yksikkö, niin harvoinpa ne siellä turhaan ovat. Tai no, jos kukaan ei koskaan saa yrityksestä palkkaa tai työsuhde-etuja eikä ketään rekrytoida, perehdytetä tai kouluteta tai henkilöstön hyvinvointia ja kehitystä ylipäätään ajatella, yhtään työsopimusta ei tehdä tai pureta, kukaan ei koskaan irtisanoudu, ei koskaan sairastu, jää lomalle, äitiys- tai isyysvapaalle tai eläkkeelle, kenellekään ei koskaan ylipäätään käy mitään eikä koskaan ole mitään ongelmatilanteita niin eipä kai sitä sitten tarvita kun näyttää vähän siltä, että ei siellä ole ketään töissäkään. En väitä henkilöstöhallinnonkaan olevan muita tärkeämpi palikka vaan yhtä lailla tarpeellinen osa kokonaisuutta. P.S. Harva pomo näitä asioita itse konkreettisesti hoitaa, vaikka hänen kanssaan palkkasi määrästä sopisitkin.

Myönnän itsekin sortuneeni ensimmäisen kappaleen kuvaamaan vähättelyyn. Oikeastaan tajusin asian vasta, kun työskentelin eräässä yrityksessä kolmella eri osastolla. Joka paikassa laulettiin toisesta samaa virttä. Ja joka osastolla sain huomata, että pääsääntöisesti jokainen teki työnsä erittäin hyvin ja parhaansa mukaan. Tuskin päätät aamulla töihin lähtiessäsi, että tänään teen erityisen huonoa jälkeä ja olen niin tehoton kuin suinkin voin.

Mutta ne muut. Ne varmaan päättää aamulla just silleen!