keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Totuuksia työnhausta, osa 1

’Soita perään kun olet lähettänyt hakemuksen, esitä kysymyksiä, saavu ajoissa, pistä puku päälle, älä kerro palkkatoivetta koska on parempi että voit keskustella siitä kasvotusten, kerro harrastuksistasi…’ nämä vinkit lienee jokainen työtä joskus hakenut saanut jotain kautta eteensä. Osa totta, osa väärin tulkittuna aivan täyttä puppua.

Ajattele asiaa työntekijää hakevan yrityksen kannalta. Jos tehtävä on sellainen, että siihen oletettavasti tulee satoja hakemuksia, ei yrityksessä välttämättä ole sellaista resurssia joka voisi lukea jokaisen hakemuksen sanasta sanaan. Tosielämässä hakemuksesta haetaan tiettyjä asioita, joista parhaan vinkin saat kun todella luet (etkä vain vilkaise) hakuilmoituksen. Jos ilmoituksessa edellytetään jotakin, ominaisuus on hakijalta myös löydyttävä. Älä piilottele puuttuvia ominaisuuksiasi, liian monta vastaamatonta kysymystä on nopein tie mappi ö:hön. Terve järki kannattaa olla matkassa. Tarinoita elävästä elämästä: tehtävään x haettiin henkilöä, jolla on sairaanhoitajan koulutus. Hakemus: ”minulla ei ole sairaanhoitajan koulutusta mutta äitini on hoitaja ja isäni lääkäri, joten olen nähnyt paljon potilastyötä”. Mitä luulet, kuinka kävi?

Jos ilmoituksessa kerrotaan että jotakin ominaisuutta arvostetaan tai se luetaan eduksi, ei vaatimus ole ehdoton. Jos ominaisuus sinulta kuitenkin löytyy, kerro se selvästi.

Kun ilmoituksessa pyydetään palkkatoivetta, älä hyvä ihminen jätä sitä kertomatta vaikka mikä hakuopas väittäisi mitä. Tilanteessa, jossa hakemuksia on 200, on yleensä potentiaalisia hakijoita jo valmiiksi monta. Ne hakijat, jotka ovat osoittaneet sisälukutaitonsa ja ilmaisseet pyydetyt asiat hakemuksessaan, ovat varmasti vahvemmissa asemissa kuin ne, jotka kirjoittavat loppuun ”keskustelen mielelläni palkkatoiveesta haastattelussa.” Ihan totta, ei näin. Vaikka kuinka olisit itse varma siitä, että palkkatoiveesi on realistinen, ei hakemusta lukeva henkilö voi mitenkään sitä tietää. Kukaan ei halua käyttää aikaansa haastattelemalla henkilöä, jonka palkkatoive osoittautuu haastattelun lopuksi sellaiseksi ,ettei edes neuvottelemalla ole mitään mahdollisuutta päästä sopimukseen. Tarinoita elävästä elämästä: avustavaluonteinen tehtävä jonka palkkataso noin 2000 – 2300 €/kk. Palkkatoivehaitari hakemuksissa: 1500€/kk – 6800€/kk.

Kovin paljon parempi idea ei ole kirjoittaa hakemukseen palkkatoiveen olevan sen ja sen liiton suositusten mukainen. Harva rekrytoija lähtee tutkimaan liittojen suosituksia tai laskemaan ansioluettelostasi opintopiste- tai työkokemusmääriä verratakseen niitä suositustaulukkoon. Puhumattakaan siitä, että kyseiset suositukset harvoin vastaavat todellisuutta. Vaikka miten hyvillä papereilla korkeakoulusta tultaisiin, nollan päivän työkokemuksella toimistoassistentin tehtävään harvoin kannattaa hakea 3300 euron palkkatoiveella.

Sitten ne harrastukset. Hakemus on tarkoitus pitää ytimekkäänä ja helppolukuisena. Harrastuksistasi saat tietysti mainita mutta jos haettavaan tehtävään ei sisälly eläinliitteisiä tehtäviä, ehdotan että mietit vielä uudelleen ennen kuin laadit puolen sivun mittaisen tekstin kissanhoitoharrastuksestasi. Jos harrastus kuitenkin liittyy haettavaan tehtävään, voi tieto joskus olla myös oleellinen.


Jatkuu seuraavalla kerralla...

3 kommenttia:

  1. Aleksi Nikolainen15 syyskuuta, 2010

    Sanna, sinähän voisit ammatilaisena kertoa miksi suomalaiset työnantajat eivät ilmoita suoraan, kuinka paljon duunista maksavat? Jenkeissä ja Englannissa laitetaan työhakuilmoitukseen mikä on palkkataso. Suomessa korkeintaan kunnat ja valtio ilmoittavat maksavansa jonkin M16-tason mukaan. Mitä lie ikinä tarkoittaakaan?

    VastaaPoista
  2. Niinpä, mikään ei todella estäisi kertomasta palkkatasoa jo ilmoituksessa mutta tämä varmaan liittyy ainakin osin suomalaiseen tapaan siitä, että palkoista yleisesti ei kuulu puhua eikä kertoa omaa palkkaansa muille sillä se on kulttuurissamme vahvasti yksityisasia. Paitsi tietysti tapauksissa, joissa sovelletaan suoraan palkkataulukoita (esim. julkisella puolella, tosin sielläkin on käytössä henkilökohtaiset palkanlisät monissa tapauksissa).

    Uskon että toinen syy lienee ihan yksinkertaisesti ”ahneus” – jos halvemmallakin saa kaverin töihin niin miksi tarjota enemmän. Tämä tietysti ei pitäisi olla ihan näin yksioikoista mutta uskon, että tällainen ajatus monella työnantajalla on. Tai sitten lähdetään tinkimään tinkimisen vuoksi, kunhan ’saadaan edes
    se viiskymppiä siitä pois’ – näytetäänkö tällä saman tien kuka täällä määrää? Palkkataso voi olla myös arvokasta infoa kilpailijalle aloilla, joissa ammattitaitoisia työntekijöitä ei
    ole helppo löytää.

    Tällä ”piilottelulla”, johtui se sitten mistä vaan, on varmasti vaikutusta siihen että palkkatoiveet voivat joskus hakijoilla olla aivan käsittämättömiä suuntaan tai toiseen.
    Kun asiasta ei puhuta, voi tosiaan olla hankala hahmottaa mille tasolle toive pitää asettaa eikä vaikkapa liittojen suosituksia osata soveltaa haetun tehtävän mukaan.

    Tähän liittyen olen myös tehnyt sellaisen havainnon (kun työni puolesta pääsen palkkatietoihin käsiksi) että jos joku sanoo tietävänsä että toinen saa sitä ja sitä palkkaa (niin että toinen on itse palkkansa kertonut), on lukema usein jonkin verran korkeampi kuin todellisuus. Mitä suurempi palkka, sitä useammin summaa pyöristetään ainakin vähän ylöspäin käytäväjutuissa. Mitä pienempi palkka, sen vähäisempi tarve asiaa on liioitella.

    Vastaukseni kiteytettynä: kulttuuriongelma!

    VastaaPoista
  3. Taloussanomat kirjoittaa palkkatoiveaiheesta 19.9.

    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/09/19/nain-nappaat-palkankorotuksen/201012742/139

    VastaaPoista