Työntekijän oma vastuu hyvinvoinnista työssä on aihe, jota ei paljon palstoilla painotella. Lähes poikkeuksetta työhyvinvointivastuuseen mielletään vain työnantaja. En suostu allekirjoittamaan asiaa sellaisenaan.
Kävin kuulemassa erään valmennusyrityksen puheenvuoroa vastuuaiheesta ja olen iloinen, että on olemassa taho joka tarjoaa yritykselle järkeviä sanoja aiheesta. Jos työskentelisin itse valmennusyrityksessä, voin kuvitella että tämä(kin) aihe kirvottaisi minulta monta puheenvuoroa.
Omassa elämässään muuten vastuullinen, lainansa, lapsensa ja koiransa moitteetta hoitava henkilö voikin olla töissä jotain ihan muuta. Jostain syystä työpaikan ovesta sisään astuttaessa vastuu omasta hyvinvoinnista työpaikalla siirtyykin esimiehelle, johdolle, tiimille. Mistä lähtien oman (työ)hyvinvoinnin on voinut ulkoistaa? Työhyvinvoinnilla en tarkoita tässä yhteydessä liikuntakuponkeja tai firman saunailtoja. Työhyvinvointia yksinkertaisimmillaan (eikä paljon muuta edes määreeksi tarvita) on se, ettei aamulla ota päähän lähteä omiin töihin.
Vastuun ulkoistamista tapahtuu kaikkialla, päivittäin, isoisssa ja pienissä asioissa. Töissä yleisin oletettu vastuunkantaja on esimies. Valitettavan moni epäkohdan havaittuaan, alkaa odottaa tumput suorana että joku muu tekee asialle jotain. Viimein siirrytään manailemaan nurkan taakse, miksi esimies ei tee mitään. Työyhteisössä, jossa yksilöt eivät ota vastuuta omasta työhyvinvoinnistaan, on valittajakerhon jäsenhankinta luvattoman helppoa. Mutta valittaminen tuo mukanaan vastuun. Jos havaitsit epäkohdan, on sinun vastuullasi viedä asiaa eteenpäin.
Vuosien varrella olen törmännyt valitukseen mm. siitä, kuinka "ei meillä koskaan mihinkään koulutukseen kaikki pääse, noi vaan pääsee ja mä en koskaan". Vastakysymys. Montako kertaa olet kertonut tarpeistasi osallistua koulutukseen? "No en mä oo kun oishan mun esimiehen pitänyt tietää, että mä en oo ollu missään ja tarjota mulle jotain." Niin. Kristallipallostaanhan se kyllä näki, ettet osaa Excelin makroja, mutta ei se välittänyt.
Oma taiteenlajinsa vastuun välttämisessä on nimetön valittaminen. Eräässä työtyytyväisyyskyselyssä (jossa sai valita vastaako nimellä vai nimettömänä), nimetön henkilö oli hyvin epätyytyväinen lähes kaikkeen työympäristössään ja erityisesti siksi, että hän istui työpisteellään selkä ovelle päin. Uskon, että sama henkilö jatkaa istumistaan näin päin, sillä kellään ei ollut käsitystä siitä, kuka tämä asiaan vakavasti tyytymätön henkilö oli. Toinen valitti nimettömänä, että hänen työpisteessään vetää.
Kuka vastaa?
