Olipa kerran

Olipa kerran työntekijä. Työntekijä oli tehnyt omaa samaa työtänsä vuosikaudet, samalla tavalla ja samoissa ympyröissä. Omassa pikku valtakunnassa oli kaikki vallan mainiosti, omat toimintatavat ja säännöt ne vasta verrattomia olivatkin. Esimiestyötä ei hänen suuntaansa oltu suotu nimeksikään, mitä nyt sen verran että joskus piti tehdä taulukko, jonka lukemat vaikuttivat hieman palkkapussiin. Työntekijän näkemyksen mukaan mitään ei missään tapauksessa ollut syytä muuttaa.

Kunnes. Iso paha susi, nimeltä muutos kurkisti kulman takaa. Työntekijä ei nähnyt mitään syytä, miksi muutoksen pitäisi millään tapaa koskea häntä. Koskipa kuitenkin. Ensin iso paha susi meni ja kehtasi koskea organisaatiorakenteeseen. Työntekijän kohdalla se tarkoitti sitä, että hänen esimiehensä vaihtui. Työntekijä ei tästä kuitenkaan pitänyt ja ilmoitti, ettei hän tästä pidä eikä suostu. Tässä mitään esimiestyötä ole ennenkään tarvittu. Mutta iso paha susi pakotti. Sitten se päätti kajota työntekijän työhön niin, että työntekijän pitäisi opetella uusia asioita ja laajentaa osaamistaan. Tarjosi vielä koulutustakin. Ja pah. Työntekijä halusi kyllä kouluttautua mutta itse pitää saada valita mitä opiskelee ja missä, eihän työnantajalla ole mitään käsitystä siitä, mikä häntä kiinnostaa.

Kaiken huipuksi iso paha susi velvoitti työntekijän noudattamaan samoja ohjeita ja sääntöjä kuin muutkin. Tästäkös työntekijä vasta kimpaantuikin. Ennenkuulumatonta röyhkeyttä! Työntekijä päätti alkaa vastaiskuun. Mutta iso paha susi oli taitava ja näyttäytyi monissa muodoissa kuten työajan seurantana, sen täytyi olla paholaisen keksintö! Kenelle se nyt muka kuuluisi, mihin aikaan työntekijä tulee töihin tai sieltä lähtee, ei sitä tähänkään saakka ole täysiä päiviä tarvinnut tehdä. Työntekijä päätti sabotoida systeemiä miten vain voi.

Isolla pahalla sudella oli kuitenkin kätyrinsä. Pahimpia kaikista olivat pääkonttorin ankeuttajat. Siellä vasta kytätään ja vielä kehdataan ottaa yhteyttä. On niillä otsaa, ilmoittaa nyt esimiehelle puuhistani, siis sille jota en halua esimiehekseni ja se sitten hyväkäs, kehtaa vielä ottaa asian puheeksi. Tässä mitään keskustelua ole ennenkään tarvittu. Ja ankeuttajat kehtasivat lisäksi kysyä miksi olin poissa töistä, muka siksi että poissaolo pitäisi jotenkin kirjata tai tilastoida. Vastasin niille, että tehkää kirjaustenne kanssa mitä lystäätte. Minua eivät koske myöskään yleiset käytöstavat, en kai minä täällä sitä paitsi ole se joka huonosti käyttäytyy. Puhuvat lakipykälistä, lienevät nekin keksineet minun kiusakseni. Kyllä ennen oli paremmin.

Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin, eläviin tai kuolleisiin ihmisiin tai ilmiöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia, ja perustuvat lukijan omaan mielikuvitukseen.